Josko rakkautta on tietyn verran varattu meille kaikille. Jos jossain vaiheessa joutuu tuhlaamaan varantonsa, niiden täyttyminen ei tapahdukaan heti? Toisin sanoen mitä useammin joutuu rakkaudessa pettymään, sitä vaikeampaa on enää löytää rakkautta? Itse koen ainakin nyt, että uuden rakkauden kasvattaminen vie rutkasti aikaa ja maaperäkään ei aina ole mitenkään otollinen sille. Olen torjunut paljon hyviä ihmisiä, koska en vain jaksa edes yrittää.
Ison pettymyksen, ja pettämisen, jälkeen tuleva rakastaminen on varmasti erilaista. Toivottavasti ei huonompaa tai vähäpitoisempaa, vaan erilaista. Kantamani painolasti on niin suuri, että se ei irrota otettaan. Silti niin toivon, että saisin vielä rakkautta ja onnea.
"Tiedän, että en ole ainut, jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin
…
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja puristaa,
mutta kenties joskus on helpompaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti