En suostu hyväksymään miten Mies voi tehdä niin pahasti ja
jatkaa elämäänsä normaalisti? Miten voi pettää, valehdella, salailla ja loukata
rakkaimpiaan? Meille opetetaan pienestä pitäen kuinka paha saa palkkansa. Niin
makaat kuin petaat. Kun itse käyttäydyt hyvin, et valehtele tai tee väärin,
niin elämä palkitsee sinut. Mites sitten kun elämä palkitseekin pettäjän?
Ajatus ja uskomus siitä, että paha saa palkkansa tai hyviä asioita tapahtuu
hyville ihmisille, tuo valtavasti voimaa ja vakautta elämään. Kunhan vain
hoidan oman ruutuni hyvin, elämä kantaa. Totuus: ei se olekaan niin.
Päinvastoin, mitä röyhkeämpi olet, sitä paremmin sinulla luultavamminkin menee.
Mies tuhosi elämäni ja siirtyi silmänräpäyksessä eteenpäin. Minä jäin jalkoihin
voivottelemaan kipuani. Häntä ei satu. Ei sitten yhtään. Minä sain pahan
palkan, tästä ei ollut Disneyn saduissa mitään puhetta!
Asia liittyy läheisesti rakkaiden korvaamiseen.
Omat aivoni eivät vieläkään ole kyenneet sulattamaan sitä, miten helppo
pettäjän on pettää. Siirtyä sängystä toiseen. Siirtyä pöydästä toiseen. Siirtyä
illanvietosta toiseen. Kai se on erinomainen kyky elää hetkessä :)
Olen miettinyt valtavasti tätä asiaa ja minua kiehtoo alkaa
elämään elämääni samoin kuin Mies. Onhan hän elänyt elämäänsä onnellisena ja
elää tänäkin päivänä. Mitäpä jos minäkin vähät välittäisin rakkaitteni
tunteista. Mitä jos minäkin alkaisin elämään siten, että minua rakastetaan aina
eniten. Ja ilmeisesti siitä
pettämisestäkin saa kunnon kiksit, haluan ne, mutta en kykene siihen. Vielä
ainakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti