Tunteiden vuoristorata

Elimme tunteiden heittelyssä. Välillä elämä näytti upeimmat puolensa meille; oli rakkautta, iloa, kepeyttä, viisautta, nousuhumalaa. Ihmiset kadehtivat rakkauttamme. Itsekin jouduin nipistämään itseäni onko tämä kaikki todella totta. Miten kukaan voikaan pitää minua niin ihmeellisenä ja rakastettavana kuin Mies?

Seuraavana päivänä olimmekin taas vihan, epäluulon ja aivan liian usein hänen mustasukkaisuutensa pauloissa. Pelosta tuli jokapäiväinen seuralaiseni. Pelkäsin, että sanon jotain väärää. Pelkäsin rangaistuksia. Pelkäsin, että tänään hän kuitenkin harhoissaan keksii jotain kamalaa ja mustuus alkaa jälleen.

Kyllä, huomasit varmasti itsekin että elämänlaatumme ei ollut erityisen korkeaa. Päinvastoin tunteiden sekasorto on todella kuluttava ja raskas tapa elää. Mies onnistui kuitenkin manipuloimaan minua siihen suuntaan, että suuret tunteet ja draama kuuluivat meidän suhteeseemme, meidän suureen rakkauteemme. Kenenkään muun kanssa hän ei kuulemma ollut kokenut samaa; tunteiden vuoristorataa. Kukaan muu ei koskaan ollut ollut hänen ajatuksissaan niin paljon kuin minä.

Kummallista tuo Elämän Suuri Rakkaus, josta niin minä kuin Mieskin puhuimme paljon. Hän valehteli minulle minun olevan juuri Se Oikea ja minä uskoin asiaan. Nyt tietenkin ymmärrän, että suuri rakkaus olikin vain yksipuolista. Ja toisaalta pystyn jo kyseenalaistamaan oman rakkautenikin. Ja ei kai oikeasti se satujen prinssi, jonka luulin vuosia sitten elämääni ratsastaneen, kohtelisi prinsessaansa niin huonosti mitä Mies teki? Ei. Oikea rakkaus ei vahingoita, valehtele, petä, pelaa tai alenna.


Etsin kovasti kirkastusta. Sen ja karaistumisen jälkeen odotan kovin elämää, jossa voin elää vapaana. Voin levittää vihdoin siipeni ja lähteä lentoon.