Tässä uuden kynnyksellä olen pohtinut millainen se hyvä mies
sitten oikein on. Olen oppinut näkemään ne harmaankin sävyt ja samalla
ymmärtänyt, että kaikkea ei voi saada.
Paljon keskustelupalstoja lukeneena, tuntuu olevan yleistä,
että karismaattinen mies monesti pettää. Sellainen mies, joka osaa sanoa
naiselle juuri ne oikeat sanat. Tällainen mies osaa sanoa ne sanat myös muille
kuin omalle naiselleen. Mies, joka on antelias, huomaavainen ja usein myös
menestyvä. Sellainen mies monesti huomaa myös muut naiset, rahan lisäksi tavoittelee
naisia voitonmerkeikseen ja ostaa naisia. Ostaa heitä lahjoilla, illallisilla,
matkoilla.
Itse arvostan miehessä huumorintajua, läheisyyttä (kuten
hyvää seksiä), omillaan toimeentulemista, lapsi- ja eläinrakkautta. Älykkyys,
keskustelutaito, kohteliaisuus isoja plussia. Tärkeintä lienee kuitenkin yhteinen
kemia.
Seksuaalinen vetovoima on hieman kaksiteräinen miekka. Liiallinen vetovoima sängyssä saattaa näkyä myös muualla liian kovana tunteiden vuoristoratana.
Seksuaalinen vetovoima on hieman kaksiteräinen miekka. Liiallinen vetovoima sängyssä saattaa näkyä myös muualla liian kovana tunteiden vuoristoratana.
Arvostan luottamusta ja lojaaliutta. Haluaisin löytää
miehen, joka on rinnallani hyvinä ja huonoina hetkinä. Miehen, jolle ei tarvisi
esittää. Miehen, jolle kelpaisin omana itsenäni. Miehelle en koskaan kelvannut.
Minä olin liian itsenäinen, liian takertuja, liian kova, liian herkkä. Arvostin
vääriä asioita, tein vääriä asioita, harrastin vääriä asioita. En sopinut hänen
käsitykseensä naisesta. Joskus ihan piti tarkistaa haaroväliin kun uskoin hänen
puheensa :D
Mies oli suhteessamme hauska, hyvää seksiä oli, hän tuli
hyvin toimeen taloudellisesti, rakasti lapsia, kykeni keskusteluihin (joskin
rajallisista aiheista) ja oli kohtelias. Karismaattinen mies, joka todellakin
osaa puhua naiselle. Hauskuutti ja kiusoitteli. Intohimoa riitti. Pettämistä lukuun ottamatta unelmien
mieheni? Niin luulin. Mitä pidempään aikaa kuluu huomaan kuitenkin, että aika
on kullannut muistoja. Pintaa syvemmälle mennessä nämäkin hyvät puolet kärsivät
ja esiinnousee itsekkyys, salailu, epävarmuus, teeskentely ja ahdistus. Ja se
mustasukkaisuus.
Moi! Luin kaikki kirjoittamasi tekstit ja pidin kovasta suorasta tavastasi kirjoittaa. Tämä mies, josta kirjoitat vaikuttaa sellaiselta, jolla on korostuneet narsistiset piirteet (en sano, että on narsisti - muotisana köh) vaan korostuneet näkemykset itsestä ja kiero käsitys miten muita saa kohdella. Silti kaikki on kohdallaan; käyttäytyy hyvin, rahaa piisaa ja vielä sosiaalinenkin. WAU mikä paketti! Paitsi, että kun kurkistaa kulissien taakse, niin sieltä löytyykin jotain ihan muuta.
VastaaPoistaOlen mies ja minulla on kokemusta naisesta, jolla on vastaavia piirteitä. Siis ex vaimo. Pettäjä hän ei ollut. Kaksinaamainen kyllä. Esitti muille yhtä (ulospäin suuntauntunut, energinen, iloinen, huomioonottava) ja taas kotona oli täysin vastakohta. Joskus hyvinä päivinä sain oman osani tuosta huomiosta ja seksiäkin oli se kerta kuussa. Kun sattui se hyvä päivä. Välillä olin siis se maailman napa - ihanaa! Paitsi jos jotain asiaa ei oltu suoritettu toivomassa aikataulussa, niin sanomistahan siitä tuli. Hänellä taas oli kaikki hanskassa - omasta mielestään - ja jos sattui mainitsemaan jostain epäkohdasta, niin sehän oli suurin vääryys mitä maailmassa häntä kohtaan voi olla.
Yhtä asiaa en sinussa ymmärrä. Miksi annat hänen kohdella sinua vieläkin kirjoittamallasi tavalla? Ei hänellä ole oikeutta koskea sinuun. Se on seksuaalistahäirintää. Vai pidätkö saamastasi huomiosta - häneltä saatua? Ymmärrän tosin... onhan se parempi kuin ei mitään.