Paha poika

Miksi rakastua mieheen, joka on tunnettu pettäjä, salailija ja valehtelija? Samaanaikaan on valtavasti miehiä, jotka ovat uskollisia ja luottamuksen arvoisia. Miksi ihmeessä? Minäkin kuvittelin naiivina, että minä ja minun rakkauteni voisi muuttaa tämän miehen kunnolliseksi. Että meidän rakkaus olisi niin suurta, että hän ei enää pettäisi. Hmph, niinpä :D

Miten päästä eroon näin kieroutuneesta miesmausta… Ks. asiaa sivuava klippi:

Valehtelu

Mies on aina valehdellut paljon. Kaikista eniten läheisimmilleen. Pimittänyt ja salaillut asioita jatkuvasti. Hän on todella hyvä siinä, koskaan ei sano väärän naisen nimeä tai sekoita esimerkiksi naistensa mieltymyksiä. Mies on vuosien saatossa harjaantunut siis todella hyväksi valehtelijaksi.

Mies monesti nostaa vaikean lapsuutensa syyksi toimilleen. Yhtälö toimii heikosti, mutta tarjoaa toki peiton, jonka taakse piiloutua. Olen paljon miettinyt sitä, miksi Mies joutuu elämässään niin paljon valehtelemaan? En jaksa uskoa, että se on hänelle itselleenkään hyväksi tai edes mielekästä puuhaa. Mielekkyys voi lähinnä tulla siitä, kuinka taitava hän on. Mutta en usko, että se on kivaa valehdella vuodesta toiseen rakkailleen. Pimittää osaa omasta elämästään ainiaan rakkailtaan. Toiselle voit kertoa yhden palasen, toiselle toisen. 

Epäilen tällaisen elämän olevan kuluttavaa ja yksinäistä. Tavasta voi olla vaikea päästä eroon tottumuksen vuoksi. Mutta totuudenkertominen ja avoimuus on myös todella vaikeaa aloittaa yhtäkkiä. Mies ja eksänsä ovat olleet yhdessä pitkään ja kokoajan Mies on peitellyt asioita ja tämä nainen joutunut elämään kuplassa. Jos Mies nyt alkaisi kertomaan totuuden; kestäisikö heidän kuplansa? Liian riskialtista puhua läheisimmilleen totta… mikä yksinäinen ja surullinen elämä elää.

Unelmien mies

Tässä uuden kynnyksellä olen pohtinut millainen se hyvä mies sitten oikein on. Olen oppinut näkemään ne harmaankin sävyt ja samalla ymmärtänyt, että kaikkea ei voi saada.

Paljon keskustelupalstoja lukeneena, tuntuu olevan yleistä, että karismaattinen mies monesti pettää. Sellainen mies, joka osaa sanoa naiselle juuri ne oikeat sanat. Tällainen mies osaa sanoa ne sanat myös muille kuin omalle naiselleen. Mies, joka on antelias, huomaavainen ja usein myös menestyvä. Sellainen mies monesti huomaa myös muut naiset, rahan lisäksi tavoittelee naisia voitonmerkeikseen ja ostaa naisia. Ostaa heitä lahjoilla, illallisilla, matkoilla.

Itse arvostan miehessä huumorintajua, läheisyyttä (kuten hyvää seksiä), omillaan toimeentulemista, lapsi- ja eläinrakkautta. Älykkyys, keskustelutaito, kohteliaisuus isoja plussia. Tärkeintä lienee kuitenkin yhteinen kemia.

Seksuaalinen vetovoima on hieman kaksiteräinen miekka. Liiallinen vetovoima sängyssä saattaa näkyä myös muualla liian kovana tunteiden vuoristoratana.

Arvostan luottamusta ja lojaaliutta. Haluaisin löytää miehen, joka on rinnallani hyvinä ja huonoina hetkinä. Miehen, jolle ei tarvisi esittää. Miehen, jolle kelpaisin omana itsenäni. Miehelle en koskaan kelvannut. Minä olin liian itsenäinen, liian takertuja, liian kova, liian herkkä. Arvostin vääriä asioita, tein vääriä asioita, harrastin vääriä asioita. En sopinut hänen käsitykseensä naisesta. Joskus ihan piti tarkistaa haaroväliin kun uskoin hänen puheensa :D

Mies oli suhteessamme hauska, hyvää seksiä oli, hän tuli hyvin toimeen taloudellisesti, rakasti lapsia, kykeni keskusteluihin (joskin rajallisista aiheista) ja oli kohtelias. Karismaattinen mies, joka todellakin osaa puhua naiselle. Hauskuutti ja kiusoitteli. Intohimoa riitti. Pettämistä lukuun ottamatta unelmien mieheni? Niin luulin. Mitä pidempään aikaa kuluu huomaan kuitenkin, että aika on kullannut muistoja. Pintaa syvemmälle mennessä nämäkin hyvät puolet kärsivät ja esiinnousee itsekkyys, salailu, epävarmuus, teeskentely ja ahdistus. Ja se mustasukkaisuus.

Mihin haluaisin vastauksia?

Olen jutellut Miehen kanssa erostamme. Olemme jutelleet kaikesta. Hänelle on kiusallista puhua epäonnistumisesta, pettämisestään ja salailustaan. Hän pitää itseään herrasmiehenä, tärkeänä miehenä, ja kyseiset attribuutit eivät sovi hänen tavoiteminäkuvaansa. Kuitenkin olemme jutelleet ja mitään suurempia asioita hampaankolossa ei ole.

Mies sanoo minulle edelleenkin, että hän ajattelee minua kokoajan. Ettei hän ole koskaan ajatellut ketään toista ihmistä niin paljon kuin minua. Kysyinkin kerran, että ajatteletko minua silloinkin kun olet eksäsi kanssa? Pienen vaikertelun jälkeen, sanoi että kyllä. :D Pokkaa hänellä on. Itse olen sairastunut todella pahasti tänä vuonna; joutunut useasti sairaalaan, ollut itsetuhoinen, työkyvytön ja masentunut. Mies edelleen sanoo, että hän rakastaa minua enemmän kuin mitään ja ajattelee taukoamatta. Nämä ajatukset ovat aika heikosti konvertoituneet käytännön tekoihin. Jos perseen ja tissien puristelua ei lasketa.

Haluaisinkin vastauksen siihen, miten voin olla hänen elämänsä suurin rakkaus (suora lainaus) tai hänen mielessään kokoajan (suora lainaus), jos hän samaan aikaan panee jotakuta toista? Oudolla tavalla toimii tuo elämää suurempi rakkaus.

Ja nyt joku neropatti miettii, että Mieshän valehtelee sinulle tyttörukka. Niin varmasti tekeekin ja on tehnyt niin todella paljon. Mutta nykyään eromme jälkeen kovasti korostaa rehellisyyttään ja vaikka kuinka olen häntä yrittänyt painostaan kertomaan minulle, että minä en ole hänen suuri rakkautensa. Haluaisin kuulla nuo sanat niin kovin! Haluaisin kuulla hänen suustaan, että hän kertoo olevansa onnellisempi toisaalla. Mutta kun ei… kysymys, johon haluaisinkin vastauksen on: miten voin olla hänen elämänsä suurin rakkaus, jos hän samaan aikaan panee jotakuta toista? TAI miksi hänen pitää valehdella minulle, että hän rakastaa ja ajattelee minua enemmän kuin ketään jos asia näin ei ole? Kuka siitä hyötyy? En minä ainakaan. Enkä usko, että hänen eksänsä. Enkä usko, että Mieskään.

Anteeksianto - Louise Hay

Kuten aiemmin kirjoitin, olen yrittänyt monenmoista keinoa elämäni uudelleenrakentamisessa. Olen käynyt terapiassa, kirjoittanut, puhunut, raivonnut, lääkinnyt, juossut, satuttanut, valvonut, nukkunut… you name it. Yksi ehkä toimivimmista tuntuu olevan Louise Hayn positiiviset ajatukset.

Louise Hay opastaa tiedostamaan niitä ajatuksia ja asenteita, jotka estävät elämästä täyttä ja onnellista elämää. Hän auttaa hyväksymään itsemme ja rakastamaan itseämme, sillä vain siltä pohjalta voi elämämme muodostua eheäksi. Hänellä itsellään on mielenkiintoinen ja raskaskin elämäntarina, mikä tukee hänen omien oppiensa toimivuutta.

Tässäpä yksi klippi mitä olen kuunnellut satoja kertoja:

Mikäli jatkaa negatiivisten, katkerien ajatusten ajattelua, ei koskaan voi olla tässä hetkessä onnellinen. Pettymys, suru, syyllisyys, kostonhimo, kipu, pelko, syyllistäminen ovat menneisyyden tunteita, jotka kertovat siitä että ei ole kyennyt antamaan anteeksi. Mikäli pitää menneestä kiinni, ei voi elää nykyisyydessä. Vain nykyhetken ajatukset ovat tärkeitä meille. Nykyhetken ajatuksia ei tulisikaan haaskata menneisyyden roska-ajatuksilla.

Ihmiset elämässämme saattavat käyttäytyä tavalla, joka aiheuttaa meissä kipua ja vihaa. Mutta nämä ihmiset eivät aiheuta meille huonoa oloa. Me kuitenkin itse tietoisesti päätämme, mitä tunnemme. Se on meidän oma valintamme.

Anteeksianto ei tarkoita asioiden hyväksymistä. Vaikka teen parhaani antaakseni anteeksi Miehelle, en missään nimessä hyväksy hänen tekojaan. Anteeksianto on lahja minulle itselleni, se ei liity Mieheen mitenkään. Haluan elää nykyhetkessä enkä voi tehdä sitä, kun tunnen pettymystä, surua, kostonhimoa, pelkoa ja kipua hänen teoistaan. Anteeksianto tapahtuu minun päässäni. Päästän irti negatiivisuudesta. Päästän irti menneisyydestä. Haluan luoda positiivisen nykyhetken ja tulevaisuuden.

Haluan päästää irti vanhoista negatiivisista ajattelumalleista. Haluan antaa anteeksi muille ja itsellenikin. On oma valintani vellonko negatiivisuudessa ja katkeruudessa vaiko teenkö itselleni palveluksen ja tietoisesti valitsen anteeksiantamisen ja hyvän tulevaisuuden.

Follow my blog with Bloglovin

Miksi luotin?

Olen saanut jonkun verran kommentteja, suurin osa yllättäen positiivisia! Eräs ihmetteli, miksi ylipäätään luotin sellaiseen mieheen, joka jo lähtöjään oli epärehellinen. Että luulinko todellakin, että sellaisen pohjalle voisi jotain rakentaa. Oma on syyni.

Tämähän on se perinteinen ja varsin toimiva ajatuskulku:  kerran pettäjä aina pettäjä. Allekirjoitan! Samoin ajatellaan, että jos mies petti ollaksesi kanssasi, pettää hän myöhemmin myös sinua. Allekirjoitan! Petoksesta alkanut johtaa vain uuteen petokseen. Allekirjoitan!

No miksi minä olen aallonpohjalla riutunut jo vuoden verran? Rakkaudesta, uskosta ja toivosta johtuen. En minä halunnut tähän Mieheen rakastua. Mutta elämä ei ole niin mustavalkoista, elämää ei voi suunnitella, periaatteetkin voivat venyä. Siinä nyt vain kävi niin… rakkauden huumassa halusin uskoa asioihin. Tunteilleen ei voi mitään, uskokaa pois, minä yritin päättää suhteemme useaan kertaan ja niin yritti Mieskin. Aina vain päädyimme takaisin yhteen, rakkaudesta.