Irtipäästäminen on rakkautta

Eroaminen on luopumista, joka tuottaa kipua. Se vaatii paljon vahvempaa ihmistä kuin roikkuminen eksässä. Roikkuja uskottelee itselleen, että rakkautta on edelleen. Roikkuja ei jatka omaa elämäänsä ja monesti estää myös toisen kulkemasta eteenpäin. Jos oikeasti rakastaa toista, päästää irti. Ajatusten keskittäminen toiseen voi tarkoittaa tiedostamatonta omien kipeiden tunteiden, tuskan ja ahdistuksen välttämistä. Henkilö itse voi pitää toimintaansa rakkautena, vaikka kyseessä on vain omien kipupisteiden välttely.

Olen ylpeä siitä, että en pakottanut Miestä olemaan kanssani. Annan hänen olla onnellinen muualla. Toki tunnen häntä kohtaan todella paljon negatiivisia tunteita, hän rikkoi minua julmalla tavalla. Kärsin hänen teoistaan lopun elämääni. Ei hänen onnellisuutensa kuitenkaan ole minulta pois.

Ero tapahtuu yleensä silloin, kun ei enää tunne toista kohtaan rakkautta tai ei enää ole toivoa tai ei enää ole luottamusta. Minulle ja Miehelle tapahtui tuo viimeinen. Hänen pettämisensä takia. Toivoin ja halusin, että voisimme olla vielä yhdessä. Salailun ja valheiden kulttuurin päälle on kuitenkin todella vaikea rakentaa mitään aitoa ja pyyteetöntä. Minä halusin Mieheltä vain hänen seuraansa ja rakkautta – en koskaan statusta tai rahaa. Minua on siis pettämisen jälkeen huomattavasti vaikeampi voittaa puolelleen; tarvisi tapahtua oikeita muutoksia uudenlaiseen elämään.

En enää onneksi kaipaa Miehen seuraa, apua tai hänen läheisyyttään. En siis enää halua seksiä hänen kanssaan. En halua kertoa hänelle päiväni tapahtumista. En näe hänestä unia. Ja ehkä kaikista hienointa; en enää ylläpidä Miestä kohtaan vihaa. Ainakaan joka päivä :) Toki tulee hetkiä, että olen surullinen siitä, että Mies valehteli niin paljon. Vei kaikki mahdollisuudet meidän yhteiselle elämälle omaa pienuuttaan, heikkouttaan ja epävarmuuttaan. Hän ei ollut valmis uuteen elämään. Ollako tuosta nyt niin vihainen sitten.